Sain palautetta siitä, etten ole päivittänyt blogiani!
No tämä on tietysti täysin totta, joten tässä nyt
jotakin ajatuksen juoksua...
Ruokailuhuoneen remontti valmistui parisen viikkoa
sitten. Sisustuspuoli on toki vielä täysin hakusessa,
mutta sehän nyt on ihan normaalia????
Suunnitelmat muuttuivat pitkin matkaa, mutta
lopputulos kaikkien itkujen ja kompromissien
jälkeen kuitenkin "ihan kiva". Ruokailuhuoneen katto
olisi tarkoitus laittaa joskus kesällä ja
lattiat laitetaan sitten kerralla koko alakertaan
.....JOSKUS.....
Lamppu pitäisi jostakin löytää ja keksiä jokin kiva
verhoidea. Nämä kuvassa näkyvät verhot ovat
tilapäisratkaisu. Verhot oli vain pakko pelastaa
erään auton takaluukusta, jossa ne olivat
jonkinlaisena suojapeittona saumasta yhteen
ommeltuina!!!! Kangas on niin ihana......
Reippailin aamusta kaupungille lankaostoksille.
Sain viimeviikolla tilauksen neulebolerosta ja
villasukista ja ajattelin, että nyt on aika
tarttua toimeen. Lankaideana oli alunperin
Rowan Cocoon, beige 807, mutta koska ei ollut
aavistustakaan, olisiko kyseistä lankaa enää
saatavilla, lähdin liikenteeseen sillä mielellä,
että löytäisin jotakin vastaavaa....
Kyseistä lankaa ei paikallisesta lankakaupasta
löytynyt, mutta soitto tavarantoimittajalle
kertoi, että sitä olisi edelleen mahdollista
saada. Toimitusaika olisi vähintää 3 viikkoa ja
sekin vain siinä tapauksessa, mikäli Saksan
varastosta löytyy.. 100g:n lankakerän hinnaksi
tulisi 11 euroa ja vähimmäistilaus olisi 10kg.
No, en tilannut vielä mitään, vaan neuvottelen
ensin maksajan kanssa. Itse katselin kyllä
jo valmiiksi, että vastaavaa väriä ja tuntua/
vahvuutta olisi Novita Tempo-langassa, josta
sattuisi vielä löytymään oikea värisävykin...
Neulerintamalla on aktiivista, mutta jotenkin
keskeneräistä!!!
Tulipa tylsä päivitys...
Nyt on pientä matalapainetta ilmassa.
Kotityöt odottavat ja jumpatakin pitäisi.
Odottelen, olisiko ratkaisu nyt näissä
Möllerin tupla kalaöljykapseleissa.
Kaikkea pitää yrittää, kun ruoka, liikunta,
lepo, ystävät, D-vitamiini, multivita, eikä
mikään muukaan tahdo auttaa tähän nuutuneeseen
olotilaan. Olen kohta varmaan käyny läpi
kaikki mahdolliset elämänhallinta- ja
elämäntaito-oppaatkin. Parhaillaan luen
Kati Mannisen kirjaa: Minä onnistun.
Kirjassa oli tehtävä, piti miettiä, koska
viimeksi on ollut onnellinen ja multa pääsi
melkein poru, kun en oikeesti keksinyt.
Siis sillä tavalla onnellinen, että tunne
kestäisi kauemmin, kuin 5 minuutttia...
Järkyttävää!!!! Eilen olin poikien kanssa
Virttaalla hiihtämässä ja hetken aikaa
valtasi tunne, että nyt olen onnellinen,
että tämä hiihtäminen on ehdottomasti
mun juttu. Sitten alkoi eskarilaisen
voivottelu:
1. Hiha on huonosti ja painaa sauvaa vasten
2. Kalsarinpuntti on selvästi karkaamassa
sukan sisältä
3. n. puolen kilometrin hiihdon jälkeen:
Onko vielä pitkä matka?
4. Onko meillä mitään evästä?
5. Eikö meillä todellakaan ole mitään evästä?
No saatiin liikuntaa ja raitista ilmaa ja
lapset saivat hiihdon jälkeen kuumat mehut
ja laskiaispullat puffetista. Tämän jälkeen
oli hiihtoreissu eskarilaisenkin mielestä
ollut ihan huippujuttu!!!!! Voi, kunpa
elämä olisi aikuisenakin noin helppoa....
