Ei täysin toimeton

Joskus tuntuu siltä (lue:aika usein),
että kaikki kiire on pelkkää tekosyytä.
Päivät kuluvat toimettomana laiskotellessa,
menneitä muistelemalla tai tulevaisuudesta
haaveilemalla. Ajattelin päivittää muutamia
keskeneräisiä projekteja, koska haluan todistaa
itselleni, että joskus myös ryhdyn sanoista
tekoihin ja minullakin ihan oikeasti voi
joskus olla kiire!!!

KESKENERÄISIÄ PROJEKTEJA:

HUOM! Paino sanalla keskeneräinen....

1. Yrittäjävalmennus, ma,ke ja to iltaisin
2. Tilaustöistä 1 sukka puolitiessä,
neulebolero odottaa vuoroaan.
3. Turkoosinsininen pipo....
4. Pihapelijoukkueen pelipaidat, joiden
lukumäärä kasvaa päivä päivältä!
5. Eteisen remontti (katson sen aloitetuksi,
koska kokelen joka päivä, kuinka pitkälle
tapetti irtoaa...)
6. Kirjoista Riitta Latvalan: Taivaanrannan
maalarit (suosittelen). Muita keskeneräisiä
kirjaprojekteja ei ole, sillä tänään sain
loppuun Katri Mannisen: Minä onnistun!
Kirja täynnä energiaa, suosittelen tätäkin
lämpimästi!
7. Elämäntaparemontti. Päivän lukema -4kg.
Jo tässä vaiheessa ihan mieletön määrä
uutta energiaa, iloa ja kohonnutta itsetuntoa.
8. Koska olen niin kiireinen kotiäiti, joudun
tässä välissä keskeyttämään tämän listauksen.
Illan kurssiannos odottaa ja perheen pitäisi
onnistua siirtymään tulevan tunnin aikan pisteestä
A, pisteeseen D, pisteiden B ja C kautta.
Saa nähdä, kuinka käy...

PYYHKEITÄ

Sain palautetta siitä, etten ole päivittänyt blogiani!
No tämä on tietysti täysin totta, joten tässä nyt
jotakin ajatuksen juoksua...

Ruokailuhuoneen remontti valmistui parisen viikkoa
sitten. Sisustuspuoli on toki vielä täysin hakusessa,
mutta sehän nyt on ihan normaalia????

Suunnitelmat muuttuivat pitkin matkaa, mutta
lopputulos kaikkien itkujen ja kompromissien
jälkeen kuitenkin "ihan kiva". Ruokailuhuoneen katto
olisi tarkoitus laittaa joskus kesällä ja
lattiat laitetaan sitten kerralla koko alakertaan
.....JOSKUS.....

Lamppu pitäisi jostakin löytää ja keksiä jokin kiva
verhoidea. Nämä kuvassa näkyvät verhot ovat
tilapäisratkaisu. Verhot oli vain pakko pelastaa
erään auton takaluukusta, jossa ne olivat
jonkinlaisena suojapeittona saumasta yhteen
ommeltuina!!!! Kangas on niin ihana......

Reippailin aamusta kaupungille lankaostoksille.
Sain viimeviikolla tilauksen neulebolerosta ja
villasukista ja ajattelin, että nyt on aika
tarttua toimeen. Lankaideana oli alunperin
Rowan Cocoon, beige 807, mutta koska ei ollut
aavistustakaan, olisiko kyseistä lankaa enää
saatavilla, lähdin liikenteeseen sillä mielellä,
että löytäisin jotakin vastaavaa....

Kyseistä lankaa ei paikallisesta lankakaupasta
löytynyt, mutta soitto tavarantoimittajalle
kertoi, että sitä olisi edelleen mahdollista
saada. Toimitusaika olisi vähintää 3 viikkoa ja
sekin vain siinä tapauksessa, mikäli Saksan
varastosta löytyy.. 100g:n lankakerän hinnaksi
tulisi 11 euroa ja vähimmäistilaus olisi 10kg.
No, en tilannut vielä mitään, vaan neuvottelen
ensin maksajan kanssa. Itse katselin kyllä
jo valmiiksi, että vastaavaa väriä ja tuntua/
vahvuutta olisi Novita Tempo-langassa, josta
sattuisi vielä löytymään oikea värisävykin...

Neulerintamalla on aktiivista, mutta jotenkin
keskeneräistä!!!

Tulipa tylsä päivitys...

Nyt on pientä matalapainetta ilmassa.
Kotityöt odottavat ja jumpatakin pitäisi.
Odottelen, olisiko ratkaisu nyt näissä
Möllerin tupla kalaöljykapseleissa.

Kaikkea pitää yrittää, kun ruoka, liikunta,
lepo, ystävät, D-vitamiini, multivita, eikä
mikään muukaan tahdo auttaa tähän nuutuneeseen
olotilaan. Olen kohta varmaan käyny läpi
kaikki mahdolliset elämänhallinta- ja
elämäntaito-oppaatkin. Parhaillaan luen
Kati Mannisen kirjaa: Minä onnistun.
Kirjassa oli tehtävä, piti miettiä, koska
viimeksi on ollut onnellinen ja multa pääsi
melkein poru, kun en oikeesti keksinyt.
Siis sillä tavalla onnellinen, että tunne
kestäisi kauemmin, kuin 5 minuutttia...
Järkyttävää!!!! Eilen olin poikien kanssa
Virttaalla hiihtämässä ja hetken aikaa
valtasi tunne, että nyt olen onnellinen,
että tämä hiihtäminen on ehdottomasti
mun juttu. Sitten alkoi eskarilaisen
voivottelu:
1. Hiha on huonosti ja painaa sauvaa vasten
2. Kalsarinpuntti on selvästi karkaamassa
sukan sisältä
3. n. puolen kilometrin hiihdon jälkeen:
Onko vielä pitkä matka?
4. Onko meillä mitään evästä?
5. Eikö meillä todellakaan ole mitään evästä?

No saatiin liikuntaa ja raitista ilmaa ja
lapset saivat hiihdon jälkeen kuumat mehut
ja laskiaispullat puffetista. Tämän jälkeen
oli hiihtoreissu eskarilaisenkin mielestä
ollut ihan huippujuttu!!!!! Voi, kunpa
elämä olisi aikuisenakin noin helppoa....

Päiväkirja

Kuvassa ihanuus, joka maksoi 4 euroa.
Uusi päiväkirja, vai pitäisikö sanoa
ennemminkin muistikirja.

Kirja, jota kannan aina mukanani.
Kirja, johon merkitsen ylös ideoita ja
ajatuksia, unia.

Kirja, joka vuoden päästä on täynnä
muistoja. Täyteen kirjoitettuja sivuja,
joita on mukava selailla -sitten joskus...

Kirja, joka on aina hukassa, kun sitä
tarvitaan. Kirja, jota unohdetaan
täyttää asioilla, jotka tulisi muistaa.

Kirja, joka pahimmassa tapauksessa on
vuoden päästä puoliksi tyhjä, mutta joka
ei enää ensivuonna kelpaa, koska uusi
vuosi pitää aina aloittaa uudella
muistikirjalla!

Niinpä.
Olen tosi hyvä aloittamaan, mutta
huono pitämään innostusta yllä.
No katsotaan sitä sitten vuoden päästä.
Huomaan, että usko omiin tekemisiini ja
hyviin päätöksiin heiluu vimmatusti.....

Kevyt linja

Pakollinen uuden vuoden lupaus on jälleen tehty.
Taas pitää laihduttaa vähintään 10kg.
Sama päätös joka vuosi, todella epätoivoista.
Ajattelen asian aina niin, että kyseessä on
totaalinen täyskäännös = elämänmuutos.
En siis yritä laihduttaa, vaan opetella uuden
terveellisemmän elämäntavan. Aina, joka vuosi....

No se alkoi sitten taas uusi vuosi ja kevyt linja!
Katsotaan kauanko sitä tällä kertaa kestää???
Loppuelämän tietenkin! Pakko uskoa, toivoa,
anella, eihän tässä hommassa muuten mitään järkeä ole.

Tällä kertaa minulla on kuitenkin jotakin uutta
projektini tukena. Minulla on Wii Fit ja stepperi,
jonka uskon vakaasti pelastavan minut totaaliselta
tuholta. Tämän lisäksi olen listannut joitakin teesejä,
jotka tulevat tässä:

PAINONPUDOTUSHAASTE

1. Tunteita ei käsitellä syömällä!
2. Mieti tarkkaan mitä syöt, miten syöt, miksi syöt?
3. Muista, että sinä itse hallitset sitä, mitä
sinulle tapahtuu = mitä suuhusi laitat..
4. Tahdonvoima on pelkkä myytti, johon on turha vedota.
5. Haluatko tätä todella???? - KYLLÄ
6. Määrittele tarkka tavoite: -10kg ainakin aluksi....
7. Mitä saavutan sillä, jos pääsen tavoitteeseeni?
8. Rangaistus / palkkio??
9. Kenelle olen tilivelvollinen?
10. Säännölliset ruokailuajat
11. Liikuntaa joka päivä
12. Siivoa kaapit kaikesta epäterveellisestä
13. Täytä kaapit terveellisillä "herkuilla"
14. Vettä, vettä, vettä....
15. Muista, että koko elämäntavan tulee tukea päätöstä
16. Askel, askeleelta... 1-2kg /kk
17. Mieti, kuinka paljon kulutat rahaa herkkuihin ja roskaruokaan!!!

Joo, tunnustan, katsoin sattumalta Dr. Philin
jakson, jossa puhuttiin juuri näistä asioista,
eli uudenvuodenlupauksista ja niiden pitämisestä.
Teeseistä osa on lainattu suoraan Dr. Phililtä.
Julkaisen ne kuitenkin nyt tässä ja minun puolestani
kuka tahansa saa milloin tahansa käyttää näitä
oman projektinsa tukena... Yksi Dr. Philin tärkeä
ohje oli, että tee asiasta julkinen, joten eiköhän
se nyt sitten toteudu tässä..

Niin hirvittävältä, kuin ajatus tuntuukin, olen
ajatellut julkaista ennen ja jälkeen kuvat
tässä blogissani. Ennen kuvan julkaisua lykkään
kuitenkin vielä ehkä päivällä tai kahdella, tai
viikolla... (nolottaa)

Uusi paras ystävänä Wii Fit ilmoitti minulle,
että tällä hetkellä painoni on 69,5kg.
Olen ylipainoinen ja huonoryhtinen ja
Wii Fit ikäni on testien mukaan 45 vuotta!!!!
Haloo, jos tämä ei herätä, niin mikä sitten?

Remontti

Oi voi,
Kuinkakohan kauan tätäkin remppaa on puitu ja puhuttu.
Alkaa tulla uskonpuute, että tuleeko tästä koskaan mitään?!
No ruokailuhuoneen seinät näyttävät tällä hetkellä kutakuinkin
kuvien mukaiselta. Tänään vierähti taas parituntinen seinillä
kiipeillen ja lopputulos laihanlainen. Joku on edellisellä
kerralla hieman oikaissut = jättänyt pohjatyöt tekemättä ja
nyt se sitten kostautuu, kun tapetti ei irtoa ei sitten millään.

No tällä kertaa homma tehdäänkin sitten kunnolla!!!!
Tuleva värimaailma on vielä täysin avoin, mutta
eiköhän sitä senkin suhteen voisi pikkuhiljaa alkaa
tekemään päätöksiä??? Mustaa, ruskeaa, valkoista,
punaista, harmaata, vaikeaa.....

Meidän surkea joulukuusemmekin oli pakko ikuistaa.
Siellä se vielä toistaiseksi kököttää huoneen nurkassa
tapetinriekaleet oksillaan, vinossa, kuin puoliksi
sulanut lumiukko....

Niin ja sitten ne kuuluisat vaatekaapit!
Näistähän ei voi luopua... Koko remontti on
ollut vaarassa, koska näistä rumiluksista
on pitänyt vääntä isännän kanssa kättä...
Kun on pieni koti, pienet huoneet ja paljon tavaraa,
on säilytys ikuinen ongelma. Itse tykkään kuitenkin
pienistä siirreltävistä ratkaisuista, jotka
vaihtavat luontevasti huonetta aina tarpeen mukaan.
Nuo järkyttävät rumiluslaatikot eivät ole millään
lailla (helposti) siirreltävissä ja tekevät pienestä
huoneesta entistä pienemmän oloisen. En jaksa niistä
kuitenkaan enää taistella. Olen yrittänyt ehdottaa
erilaisia kompromisseja esim. niin että yläosa kaapeista
otettaisiin pois, mutta sekään ei käy!!!! Kaapit siis
pysyvät, mutta jollakin lailla ne tullaan uudistamaan.
Ainakin ovet maalataan ja vetimet vaihdetaan....
Äh, tulen pahalle tuulelle, kun vain ajattelenkin asiaa!

Puikoissa

Tässä muutamia viimeaikaisia tekeleitä.
Niin on taas käsityöinnotus viemässä
mennessään, että kohta täytyy
varmaan asettaa itselle jokin aikaraja
siitä, että kuinka monta tuntia vuorokaudesta
SAA käyttää puikot viuhuen ja sohvalla
istuen....

Vihreä villatakki matkaa pukinkonttiin.
Samoin pinkit villasukat, jotka ovat
tällä hetkellä massatuotannossa ja joista
on jo tehty yksi ihka oikea tilauskin...

Tuo punainen tyyny on sitten se yksilö,
josta olen itse ylpeä. Sisätyyny on
ostettu IKEAsta, hinta 2,95€. Punainen
kangas on vanha t-paitani, joka oli
tarkoitus leikata kuteeksi, mutta
palvelee hyvin tässäkin käyttötarkoituksessa.
Koska minua on viimeaikoina vaivannut
omituinen kaappien tyhjennysvimma, jouduin
tämänkin tekeleen kohdalla todistelemaan
perheelleni, että kyseessä on todellakin aivan
oma t-paitani, eikä kenenkään muun!

"Virkattu" pääliosa on yksi ikuisuusprojekteista.
Itse palat on tehty virkkauslevyilla joskus 90-luvun
puolella. Palat on yhdistetty ja päätelty, joskus
2000-luvun alkupuolella. Voiko siis olla suurempaa
tunnetta, kuin nyt, kun tuo projekti on vihdoin
saatu päätökseensä!

Talvi?

Taisin tänä aamuna nukkua onneni ohi.
Ainakin siltä tuntuu, kun katselee
pihalle. Ihana auringonpaiste ja kuura
pihapuissa. Raikas kirpeä pikkupakkanen.
Olisi ollut täydellinen ulkoiluilma, mutta...
Minua väsytti. Kun perhe lähti töihin,
kouluun ja eskariin. Sammutin valot,
lukitsin oven ja kömmein lastenhuoneeseen
peiton alle takaisin nukkumaan. Herätä
en olisi tahtonut millään. Ollaan vaan
sykkyrällä pienessä pesässä ja nähdä
hassuja unia....

Ja niitä hassuja uniahan minä näinkin...
Ensiksi näin unta siitä, kuinka lastenhuoneen
katonrajasta alkoi tulvia vettä ja tapetit
tippuivat lattialle!!!! Onkohan tällä jotakin
tekemistä sen asian kanssa, kun toissailtana
esikoinen tuli vessasta ja totesi, että
vessa ei vedä!!! Niin tyypillistä, kello
yli yhdeksän illalla ja minä yksin lasten
kanssa kotona. Meillä nämä asiat menevät
aina juuri näin... Mitään kodinputkimiestä
tai vastaa ihmeainetta ei talostamme löydy.
Jos sellaista joskus onkin ostettu, niin
tarve on ollut todellinen ja aine on valutettu
samantien putkista alas. Sitä paitsi minulla
on jokin sellainen käsitys, että nuo aineet, joilla
putkia avataan, ei ole kuitenkaan tarkoitettu
vessanpytyn huoltamiseen??? En ainakaan muista
sitä koskaan pyttyyn tunkeneeni....

No sellanen kumipumppuhan niillä aina elokuvissa
on, jolla vessatukoksia poistavat... Elämä ei
kuitenkaan ole kuin elokuvissa, eikä minulla ole
kumipumppua, tai mikä lie vetkutinta.
Onneksi on netti, jota ilman tee se itse ihminen
ei oikeasti tänä päivänä voi tulla toimeen...
Netistä olen opiskellut, kuinka toimia, kun keittiön
hanasta pamahti venttiili. Netistä olen opiskellut
pesukoneen huoltoa, tuholaistorjuntaa, tapetointia jne..
Eli kaikkea mahdollista, mitä on milloinkin
vastassa ollut. Netistä löytyi ratkaisu tähänkin ongelmaan:

ohje 1. Kaada kattilallinen kuumaa vettä pyttyyn. Saattaa
kestää tunninkin verran, ennenkuin tukos helpottaa...
ohje 2. Kaada mitallinen pyykinpesuainetta pyttyyn!
Tein nämä molemmat, eikä mennyt kuin hetki, niin vessa
alkoi jälleen vetää. Loistavaa!

Tässä pieni tietoisku siitä, mitä olen oppinut:
1. Talouspaperi on tehty materiaalista, joka imee itseensä
kosteutta ja näin ollen esim. vessassa käytettynä tukkii
viemärin, koska turpoaa ja turpoaa, eikä hajoa millään!
2. WC-paperi on tehty massasta, joka hajoaa joutuessaan
veden kanssa kosketuksiin. Siksi on ERITTÄIN tärkeää, että
vessassa käytetään juuri WC-paperia, mutta!!!!!
HUOM! Unohtakaa ulkomaiset halpisvessapaperit, jota saa
esim. LIDListä. Nämä paperit ovat nimittäin myös osittain
tehty massasta, joka toimii juuri niin, kuin WC-paperi ei
saisi toimia, eli imevät vettä ja hajoavat heikosti!!!!

No tässä oli kaikki, mitä haluan kertoa tästä viemärin-
tukkeutumasta.....

Unista haluan kuitenkin kertoa vielä sen, että ahdistavan
vedenpaisumusunen jälkeen oli tietenkin sitten remontin
paikka. Oli käsittämätöntä, että meidän talostamme löytyi
kaksi lisähuonetta, joita emme olleet koskaan käyttäneet.
Bonuksena vielä saunaosasto.. Upeaa. Kyllä tämän jälkeen
pienet vedenpaisumukset unohtuivat ja oli ihana taas
vaihtaa huoneiden paikkaa, tavaroiden järjestystä ja
ostaa jotakin uutta. Nyt jokainen nainen varmasti ymmärtää,
miksi en halunnut tänään millään nousta ylös!!!

Yksi asia, josta haluan vielä mainita ennen, kuin ryhdyn
kiireellisesti valmistamaan perheelle päiväruokaa...
Koulun myyjäiset olivat sitten eilen ja talkoourakka
saatiin päätökseen. Mukana muutamia kuvia omista
aikaansaannoksistani. Nyt on vihdoin aika aloittaa oman
perheen joulun valmistelu. Joululaulukasetit ja cd ovat
mystisesti kadonneet, mutta ehkä nekin löytyvät, kun
pääsee käsiksi komeron pahvilaatikoihin, joissa lukee
kyljessä mustalla tussilla: JOULU!!!!

Joulukortteja on väkerretty jo muutama ja postimerkkejäkin
menin ostamaan 10kpl, joten ainakin tämän verran kortteja
tulisi myös lähettää. Suurin osa korteista kulkee kuitenkin
kädestä käteen. Lapsilla on vankkumaton usko minun
taiteilijanlahjoihini. Kannustus tuntuu hyvältä, mutta
itse tyydyn toteamaan, että korteista tuli ihan mukavia.
Kun ei oikeasti omista kovinkaan paljon taiteilijanlahjoja,
pitää taito korvata mielikuvituksella.. Tämä on motto,
jota mielelläni jakelen eteenpäin...

Bonuksena muutama ihana maisemakuva omalta pihamaalta.
Toivottavasti kovinkaan moni koululainen ei katsonut
ikkunasta ulos, kun pihamaalla hääräsin yöpaitaan ja
villatakkiin kääriytyneenä.. No sen kuulen varmasti
kohta, kun koululainen kotiutuu... Edessä on
tarkastuskäynti hammaslääkärillä ja illalla
pakasteiden nouto ja jakelu. Kyllä se taas tästä lähtee
tämäkin päivä!