Remontti

Oi voi,
Kuinkakohan kauan tätäkin remppaa on puitu ja puhuttu.
Alkaa tulla uskonpuute, että tuleeko tästä koskaan mitään?!
No ruokailuhuoneen seinät näyttävät tällä hetkellä kutakuinkin
kuvien mukaiselta. Tänään vierähti taas parituntinen seinillä
kiipeillen ja lopputulos laihanlainen. Joku on edellisellä
kerralla hieman oikaissut = jättänyt pohjatyöt tekemättä ja
nyt se sitten kostautuu, kun tapetti ei irtoa ei sitten millään.

No tällä kertaa homma tehdäänkin sitten kunnolla!!!!
Tuleva värimaailma on vielä täysin avoin, mutta
eiköhän sitä senkin suhteen voisi pikkuhiljaa alkaa
tekemään päätöksiä??? Mustaa, ruskeaa, valkoista,
punaista, harmaata, vaikeaa.....

Meidän surkea joulukuusemmekin oli pakko ikuistaa.
Siellä se vielä toistaiseksi kököttää huoneen nurkassa
tapetinriekaleet oksillaan, vinossa, kuin puoliksi
sulanut lumiukko....

Niin ja sitten ne kuuluisat vaatekaapit!
Näistähän ei voi luopua... Koko remontti on
ollut vaarassa, koska näistä rumiluksista
on pitänyt vääntä isännän kanssa kättä...
Kun on pieni koti, pienet huoneet ja paljon tavaraa,
on säilytys ikuinen ongelma. Itse tykkään kuitenkin
pienistä siirreltävistä ratkaisuista, jotka
vaihtavat luontevasti huonetta aina tarpeen mukaan.
Nuo järkyttävät rumiluslaatikot eivät ole millään
lailla (helposti) siirreltävissä ja tekevät pienestä
huoneesta entistä pienemmän oloisen. En jaksa niistä
kuitenkaan enää taistella. Olen yrittänyt ehdottaa
erilaisia kompromisseja esim. niin että yläosa kaapeista
otettaisiin pois, mutta sekään ei käy!!!! Kaapit siis
pysyvät, mutta jollakin lailla ne tullaan uudistamaan.
Ainakin ovet maalataan ja vetimet vaihdetaan....
Äh, tulen pahalle tuulelle, kun vain ajattelenkin asiaa!

Puikoissa

Tässä muutamia viimeaikaisia tekeleitä.
Niin on taas käsityöinnotus viemässä
mennessään, että kohta täytyy
varmaan asettaa itselle jokin aikaraja
siitä, että kuinka monta tuntia vuorokaudesta
SAA käyttää puikot viuhuen ja sohvalla
istuen....

Vihreä villatakki matkaa pukinkonttiin.
Samoin pinkit villasukat, jotka ovat
tällä hetkellä massatuotannossa ja joista
on jo tehty yksi ihka oikea tilauskin...

Tuo punainen tyyny on sitten se yksilö,
josta olen itse ylpeä. Sisätyyny on
ostettu IKEAsta, hinta 2,95€. Punainen
kangas on vanha t-paitani, joka oli
tarkoitus leikata kuteeksi, mutta
palvelee hyvin tässäkin käyttötarkoituksessa.
Koska minua on viimeaikoina vaivannut
omituinen kaappien tyhjennysvimma, jouduin
tämänkin tekeleen kohdalla todistelemaan
perheelleni, että kyseessä on todellakin aivan
oma t-paitani, eikä kenenkään muun!

"Virkattu" pääliosa on yksi ikuisuusprojekteista.
Itse palat on tehty virkkauslevyilla joskus 90-luvun
puolella. Palat on yhdistetty ja päätelty, joskus
2000-luvun alkupuolella. Voiko siis olla suurempaa
tunnetta, kuin nyt, kun tuo projekti on vihdoin
saatu päätökseensä!

Talvi?

Taisin tänä aamuna nukkua onneni ohi.
Ainakin siltä tuntuu, kun katselee
pihalle. Ihana auringonpaiste ja kuura
pihapuissa. Raikas kirpeä pikkupakkanen.
Olisi ollut täydellinen ulkoiluilma, mutta...
Minua väsytti. Kun perhe lähti töihin,
kouluun ja eskariin. Sammutin valot,
lukitsin oven ja kömmein lastenhuoneeseen
peiton alle takaisin nukkumaan. Herätä
en olisi tahtonut millään. Ollaan vaan
sykkyrällä pienessä pesässä ja nähdä
hassuja unia....

Ja niitä hassuja uniahan minä näinkin...
Ensiksi näin unta siitä, kuinka lastenhuoneen
katonrajasta alkoi tulvia vettä ja tapetit
tippuivat lattialle!!!! Onkohan tällä jotakin
tekemistä sen asian kanssa, kun toissailtana
esikoinen tuli vessasta ja totesi, että
vessa ei vedä!!! Niin tyypillistä, kello
yli yhdeksän illalla ja minä yksin lasten
kanssa kotona. Meillä nämä asiat menevät
aina juuri näin... Mitään kodinputkimiestä
tai vastaa ihmeainetta ei talostamme löydy.
Jos sellaista joskus onkin ostettu, niin
tarve on ollut todellinen ja aine on valutettu
samantien putkista alas. Sitä paitsi minulla
on jokin sellainen käsitys, että nuo aineet, joilla
putkia avataan, ei ole kuitenkaan tarkoitettu
vessanpytyn huoltamiseen??? En ainakaan muista
sitä koskaan pyttyyn tunkeneeni....

No sellanen kumipumppuhan niillä aina elokuvissa
on, jolla vessatukoksia poistavat... Elämä ei
kuitenkaan ole kuin elokuvissa, eikä minulla ole
kumipumppua, tai mikä lie vetkutinta.
Onneksi on netti, jota ilman tee se itse ihminen
ei oikeasti tänä päivänä voi tulla toimeen...
Netistä olen opiskellut, kuinka toimia, kun keittiön
hanasta pamahti venttiili. Netistä olen opiskellut
pesukoneen huoltoa, tuholaistorjuntaa, tapetointia jne..
Eli kaikkea mahdollista, mitä on milloinkin
vastassa ollut. Netistä löytyi ratkaisu tähänkin ongelmaan:

ohje 1. Kaada kattilallinen kuumaa vettä pyttyyn. Saattaa
kestää tunninkin verran, ennenkuin tukos helpottaa...
ohje 2. Kaada mitallinen pyykinpesuainetta pyttyyn!
Tein nämä molemmat, eikä mennyt kuin hetki, niin vessa
alkoi jälleen vetää. Loistavaa!

Tässä pieni tietoisku siitä, mitä olen oppinut:
1. Talouspaperi on tehty materiaalista, joka imee itseensä
kosteutta ja näin ollen esim. vessassa käytettynä tukkii
viemärin, koska turpoaa ja turpoaa, eikä hajoa millään!
2. WC-paperi on tehty massasta, joka hajoaa joutuessaan
veden kanssa kosketuksiin. Siksi on ERITTÄIN tärkeää, että
vessassa käytetään juuri WC-paperia, mutta!!!!!
HUOM! Unohtakaa ulkomaiset halpisvessapaperit, jota saa
esim. LIDListä. Nämä paperit ovat nimittäin myös osittain
tehty massasta, joka toimii juuri niin, kuin WC-paperi ei
saisi toimia, eli imevät vettä ja hajoavat heikosti!!!!

No tässä oli kaikki, mitä haluan kertoa tästä viemärin-
tukkeutumasta.....

Unista haluan kuitenkin kertoa vielä sen, että ahdistavan
vedenpaisumusunen jälkeen oli tietenkin sitten remontin
paikka. Oli käsittämätöntä, että meidän talostamme löytyi
kaksi lisähuonetta, joita emme olleet koskaan käyttäneet.
Bonuksena vielä saunaosasto.. Upeaa. Kyllä tämän jälkeen
pienet vedenpaisumukset unohtuivat ja oli ihana taas
vaihtaa huoneiden paikkaa, tavaroiden järjestystä ja
ostaa jotakin uutta. Nyt jokainen nainen varmasti ymmärtää,
miksi en halunnut tänään millään nousta ylös!!!

Yksi asia, josta haluan vielä mainita ennen, kuin ryhdyn
kiireellisesti valmistamaan perheelle päiväruokaa...
Koulun myyjäiset olivat sitten eilen ja talkoourakka
saatiin päätökseen. Mukana muutamia kuvia omista
aikaansaannoksistani. Nyt on vihdoin aika aloittaa oman
perheen joulun valmistelu. Joululaulukasetit ja cd ovat
mystisesti kadonneet, mutta ehkä nekin löytyvät, kun
pääsee käsiksi komeron pahvilaatikoihin, joissa lukee
kyljessä mustalla tussilla: JOULU!!!!

Joulukortteja on väkerretty jo muutama ja postimerkkejäkin
menin ostamaan 10kpl, joten ainakin tämän verran kortteja
tulisi myös lähettää. Suurin osa korteista kulkee kuitenkin
kädestä käteen. Lapsilla on vankkumaton usko minun
taiteilijanlahjoihini. Kannustus tuntuu hyvältä, mutta
itse tyydyn toteamaan, että korteista tuli ihan mukavia.
Kun ei oikeasti omista kovinkaan paljon taiteilijanlahjoja,
pitää taito korvata mielikuvituksella.. Tämä on motto,
jota mielelläni jakelen eteenpäin...

Bonuksena muutama ihana maisemakuva omalta pihamaalta.
Toivottavasti kovinkaan moni koululainen ei katsonut
ikkunasta ulos, kun pihamaalla hääräsin yöpaitaan ja
villatakkiin kääriytyneenä.. No sen kuulen varmasti
kohta, kun koululainen kotiutuu... Edessä on
tarkastuskäynti hammaslääkärillä ja illalla
pakasteiden nouto ja jakelu. Kyllä se taas tästä lähtee
tämäkin päivä!

Amppeleita

Tässä kuvia parista amppelista,
joita olen viimepäivät väsännyt
koulun tuleviin myyjäisiin.

Tänään vietettiin askarteluiltaa
koululla, jossa sain hyväksynnän
tuotoksilleni...

Sain jopa muutaman innostuneen
äidin mukaan näpertelemään.

Mutta kuinka monta on tarpeeksi monta???
Oisko 10 hyvä?????

Nää mun kuvat on kyllä aina yhtä
onnettomia, mutta ehkä minä vielä joskus
opin tämänkin niksin!

Ihmeellinen on elämä. Näin yöllä painajaisia
kuolemasta. Näin myös unta, että pidin sylissäni
pienen pientä vauvaa. Aamulla heräsin tekstiviestin
piippauksen: lapsivettä tiputellut aamuyöstä alkaen,
nyt matkalla sairaalaan!! Iltapäivällä sain uuden
viestin: TYTTÖ!!. Ihanaa, liikuttavaa, hellyttävää.
Sydän sulaa... Minusta tuli täti viidennen kerran!

Näpertelyä

Pienempään poikaan iski arkasteluvimma.
Käytiin eilen kirjastossa ja lainattiin
hieman kirjallisuutta aiheeseen liittyen.
Tässä lopputulos. Aika ihana!

Kurpitsajuhla

Lauantai-ilta kääntyy hämärän puolelle.
Istuin keittiön ikkunan ääressä ja
katselen taivaalla möllöttävää kuuta.

Isä ja isompi murmeli ovat pelireissulla
Paraisilla. Leijona-liiga alkoi tänään
ja nyt onkin sitten tosipelit käynnissä.
Koska murmeli aloitti jääkiekon vasta
viime keväänä, on hän tähän asti päässyt
pelaamaan vasta harjoituspelejä. Jännittää!

Eilen sai ihkaoman pelipaidan, jota on
keväästä asti odotettu, kuin kuuta nousevaa.
Selässä komeilee numero 7.

Pienempi murmeli puuhastelee omaan tahtiin.
Hetki sitten kuljeskeli vielä puistossa, nyt
pelailee omassa huoneessaan. Aamupalalla
mietti, suu korvissa: " Enhän minä nyt niin
kamalan hankala lapsi ole!"

Itse olen varovasti puuhastellut kotitöiden
parissa. Kolmen viikon sairastelu on kyllä
ottanut veronsa. Rappusten kiipeäminen
yläkertaan hengästyttää. Pulssia pitäisi
hieman tarkkailla ja syke ei saisi nousta
liikaa se on mielenkiintoista, kun yrittää
imuroida, tai kantaa laatikoita kellariin...

Huomenna tulee talo täyteen pikkupoikia
viettämään leffailtaa, joten perussiivous
riittää ehdottomasti tässä välissä. Tarjoilut
on onneksi jo valmiina ja tässä -täytyy myöntää-
turvauduttiin täysin kaupan antimiin: karkkia,
sipsejä, jäätelöä, keksejä ja limua.....

Huomiseksi ei jää muuta kuin koristelu, sillä täytyyhän
sitä vähän rekvisiittaa olla Halloweenin kunniaksi.
Onneksi viimevuotiset koristeet ovat tallessa
pahvilaatikossa, jossakin?? Niin, ehkä voisin
tämän asian vielä tarkistaa valmiiksi.

Virallisesti ollaan siis päivä jäljessä, mutta
haittaako tuo mitään?

No nyt joku varasti kuunkin taivaalta, katos ihan
totaalisesti, tosta vaan!!!!! Täytyy käydä sytyttämässä
kynttilät ulkolyhtyihin, jotta saadaan tunnelma takaisin.

Itse huomaan olevani hieman eksyksissä.
Häilyn jossakin masennuksen ja surkeuden välimaastossa.
Olen ollut nyt poikkeukselllisen pitkään sosiaalisessa
paitsiossa ja huomaan, että kasvatan ympärilleni muuria.
Voisin tarttu puhelimeen ja soittaa ystävälle.
Tiedän, että se piristäisi, mutta en kuitenkaan sitä tee.
Jatkan yksinäistä aherrustani ja yritän olla miettimättä
sitä tosiasiaa, että tällä hetkellä 80% ihmisistä on
valmistautumassa mukavaan illanviettoon.....

Minä odottelen, että kello tulee seitsemän ja
lähden hakemaan pelireissulaisia jäähallilta!
Sitä ennen pitää pyörähtää kierrätyspisteen kautta,
jotta varustelaukku mahtuu takaluukkuun....
Koska olen perheemme kierrätysvastaava, on
sairasteluni aiheuttanut myös sen, että komero
pursuaa sanomalehtiä, pahvia, tölkkejä ja lasipurkkeja.
No ensimmäinen vaihe on nyt saavutettu, kun kuorma
on rahdattu autoon, hyvä näin...

Valokuvausta

Eskarilainen on innostunut valokuvauksesta.
Kulkee ympäri taloa kameran kanssa ja
räpsii kuvia. Se on mukavaa tämä digiaika...

Ohessa muutama otos.

Koululainen tuli tänään innoissan kotiin.
Oli saanut puutöissä valmiiksi auton ja
halusi kiireesti päästä esittelemään
valmista työtä. Kun eskarilainen näki
tämän, kaivettiin taas heti kamera
esille ja eikun kuvaamaan. Eskarilainen
totesi vielä haltioissaan: " Sun pitää
säästää tämä auto sun lapsenlapsilles.
Voit sitten antaa sen niille, kun olet
vaari!".