Viimeviikko oli täynnä elämää.
Koko ajan siirtymistä paikasta toiseen.
Leirin pystyttämistä ja purkamista.
Kassien pakkaamista (purkamista odottaa osa edelleen).
Retkimenuun suunnitttelua ja toteutusta.
Vaihtuvia maisemia, poukkoilevia mielialoja.
Mitä jäi käteen?
Muistoja:
Sunnuntaina kuohuviiniä Yyterin auringonlaskussa.
Sateenropina teltan katossa, lapset kylkikyljessä,
lämmin pesä ja peikolla pehmoinen olo...
Tiistaina tölkkilihapullat ja mummonmuusi.
Minigolf ja pitkät iltakävelyt kaupungin sykkeen
rauhallisemmalla puolella...
Omien pelkojen voittaminen:
Tiistaina rohkeasti yli Raippaluodon sillan.
Keskiviikkona vatsa sykkyrällä vuoristoradan vauhdista.
Pitkä kotimatka, oma peti ja karvapallo kainalossa kehräämässä.
Torstaina uimapäivä perheen kesken Yläneen Kalikassa.
Haikeutta, ajatuksia, aavistuksia, tuulahduksia vuosien takaa.
Perjantaina ilta hyvien ystävien seurassa, ruokaa ja juomaa.
Niin paljon asioita, kerrottavaa, kysyttävää, koska taas nähdään?
Launataina epätoivonen Rompekierros,
missä ne suuret aarteet ja löydöt on??
Ruokailua pikaruokalassa. Illalla lettukestejä lapsuudenkodissa.
Sunnuntaina kesäteatteri ja Kolme Muskettisoturia.
Vettä kaatamalla, katettu katsomo.
Kahvia en uskalla juoda, kun pissattaa.
Heino esitys, bussimatka lapsille aina elämys.
Ensimmäinen lomaviikko takana päin.
Tili näyttää jo niin kovin kovin tyhjältä....
Edessä ruokavarastojen täyttämistä,
marjastusta, mehujen keittämistä, ehkä kantarelleja?
Mattojen pesua, siivousta, rapistuneita maaleja,
repsottava puutarha.
Ehkä tästäkin viikosta selvitään...
Uusi käsityö alkoi syhyttää sormia eilen, edellinen valmistui
lauantaina: POROLLE PEITTO!
