Veckoslut = sista dagarna på en vecka

Mitäpä sitä turhia turisemaan. Kuvat puhukoot puolestaan.
Näin meillä viikonloppu meni. Koululaisen kanssa jännitettiin
lauantai turnauksessa aamusta iltaan.

Sunnuntaina lapset tekivät kierroksen naapurustossa.
Taisikin olla muuten ensimmäinen kerta... no
saalis oli tietysti mahtava ja ensi vuonna taas uudestaan.
Kuvassa eskari-ikäinen kissa, jonka häntää ei valitettavasti näy...

Villatakkikin valmistui parahiksi 1-vuotiaalle
synttärisankarille. Toivottavasti kukaan ei pahastu,
kun hätäpäissäni käytin mannekiinina Gorillaa! Sattui
vaan olemaan lähinnä oikeaa kokoa ja pelkäsin, että jää
taas koko tuotos kuvaamatta.. Niin kävi niille
kahdelle pipollekin, jotka viimeisimpänä tilaustöinä tein.

Juu sitten on vielä tommonen juntti kuva eskarilaisen
autokorokkeesta (jota hän ei mielestään enää tarvitse)
jonka tuunasin pikaisesti uuteen uskoon. Pehmikkeenä
vanha tyyny, johon ompelin "hienon" sydämen kuvan ja
jonka kiinnitin kuminauhalla penkin ympäri. Tarra ois
tottakai parempi, mutta välttää tämäkin, kun en nyt
vartavasten viittinyt sitä tarranauhaa lähteä ostamaan.

Siinä se viikonloppu sitten varmaan pääpiirteissään
olikin. Onneksi on lyhyt viikko menossa ja ohjelmakin
sen osalta vielä ainakin osittain täysin avoin....

Kevät - mikä ihana tekosyy!!!!

Tänään kylläkin taas kylmempi ja harmaampi päivä.
Olen kuitenkin kiitollinen kaikesta siitä
hemmottelusta, mitä aurinko meille jo tarjoili.
Valoa ja voimaa... Inspiraatiokin iski.
Ompelin vihdoin keittiönverhot valmiiksi.
Nyt on sitten matto aivan väärän värinen, joten
ei auta, kuin jatkaa sisustamista uuden maton
metsästyksellä...

Sisustustyynykin tuli viimeisteltyä (toinen
odottaa vielä vuoroansa). Ihan mukavahan
siitä tuli, tosin sisältö ei ole ihan
balanssissa. Napit on mielestäni hauska
yksityiskohta. Takaosa kaksivärinen,
koska lanka ei riittänyt. Hyvä näin!

Pipottaa

Eskarilainen suunnitteli itselleen pipon,
valitsi langan ja merkin. Oli tyytyväinen
lopputulokseen. Pipo on kaksinkertainen,
joten pitää tuulen ja pakkasen loitolla.
Loppulangasta lupasin vielä lapaset samaan
sarjaan. Mahtaisivatko valmistua jo tänään?
Novitan flipflop oli nopea ja
mukava kutoa ja 200g riitti hyvin.

P.S. silitysmerkissä ** silitys, mutta
lanka kestää vain * silityksen. Hyvin
merkki tarttui kiinni tuolla miedommallakin
lämmöllä, eikä lanka kärsinyt.

Se pöllömpi pipo

Pipo on kyllä jo hyvin sisäänajettu, mutta
aattelin nyt laittaa kuvan, jotta tulee
tämäkin tuotos arkistoitua. Villapaita on
samaa Novitan Tiina lankaa, joka oli kyllä
mukava kutoa ja mukava se on päälläkin. Pahoin
vaan pelkään, että kovaa käyttöä se ei kestä,
tai kestää kyllä, mutta kulahtaa nopeasti.
No ei sen niin väliä, kun tarkoitus olikin
tehdä tuollainen kotitakki, joka on nopea
heittää niskaan, kun juoksee postilaatikolle
tai vie roskat....

Harmi, etten hokannut ottaa niistä tilaussukista
kuvia, mutta koitetaan taas muistaa tuo
valokuvaus ennen kuin luovutan seuraavat työt,
eli säärystimet ja pipotuksen.

Otin kuvan myös mun upeista viljelmistäni!!!
Hernettä ja basilikaa. Basilika on kyllä
pelottavan kitukasvuista ja hentoista, niin
että mahtaakohan siitä koskaan mitään kasvaa??
No jostain se on kotipuutarhurinkin aloitettava.
Herne voi hyvin ja harvennusakin on jo tehty.
Lapsukaiset suunnittelevat jo innolla kesän
viljelyksiä ja pienempi rakastaa herneenversoja
niinkin paljon, että lupasi laittaa siitä vallat
omat pellot kasvamaan. Isompi haaveilee enemmänkin
sinisistä kukista ja porkkanoista. No kohta sitä
saa alkaa jo niitäkin idättämään....

Itse elän aika jännittäviä ja kutkuttavia aikona,
kun alkaa näyttää siltä, että elämän mittainen
haave voisi ehkä sittenkin olla mahdollista
toteuttaa, mutta ei siitä vielä sen enempää.
Tilanne aiheuttaa vain sen, että aivot työskentelevät
24h ja kroppa käy muutenkin ylikierroksilla.
Koska rakastan viisaita sanoja, on tässä
tapauksessa ihan pakko lainata Jari Sarasvuota:
"Ihminen saa, mitä ikinä tahtoo. Ongelma on se,
että valtaosa ihmisistä ei koskaan tahdo mitään,
he toivovat asioita." Minusta se on aika hienosti
sanottu....