Remontti

Oi voi,
Kuinkakohan kauan tätäkin remppaa on puitu ja puhuttu.
Alkaa tulla uskonpuute, että tuleeko tästä koskaan mitään?!
No ruokailuhuoneen seinät näyttävät tällä hetkellä kutakuinkin
kuvien mukaiselta. Tänään vierähti taas parituntinen seinillä
kiipeillen ja lopputulos laihanlainen. Joku on edellisellä
kerralla hieman oikaissut = jättänyt pohjatyöt tekemättä ja
nyt se sitten kostautuu, kun tapetti ei irtoa ei sitten millään.

No tällä kertaa homma tehdäänkin sitten kunnolla!!!!
Tuleva värimaailma on vielä täysin avoin, mutta
eiköhän sitä senkin suhteen voisi pikkuhiljaa alkaa
tekemään päätöksiä??? Mustaa, ruskeaa, valkoista,
punaista, harmaata, vaikeaa.....

Meidän surkea joulukuusemmekin oli pakko ikuistaa.
Siellä se vielä toistaiseksi kököttää huoneen nurkassa
tapetinriekaleet oksillaan, vinossa, kuin puoliksi
sulanut lumiukko....

Niin ja sitten ne kuuluisat vaatekaapit!
Näistähän ei voi luopua... Koko remontti on
ollut vaarassa, koska näistä rumiluksista
on pitänyt vääntä isännän kanssa kättä...
Kun on pieni koti, pienet huoneet ja paljon tavaraa,
on säilytys ikuinen ongelma. Itse tykkään kuitenkin
pienistä siirreltävistä ratkaisuista, jotka
vaihtavat luontevasti huonetta aina tarpeen mukaan.
Nuo järkyttävät rumiluslaatikot eivät ole millään
lailla (helposti) siirreltävissä ja tekevät pienestä
huoneesta entistä pienemmän oloisen. En jaksa niistä
kuitenkaan enää taistella. Olen yrittänyt ehdottaa
erilaisia kompromisseja esim. niin että yläosa kaapeista
otettaisiin pois, mutta sekään ei käy!!!! Kaapit siis
pysyvät, mutta jollakin lailla ne tullaan uudistamaan.
Ainakin ovet maalataan ja vetimet vaihdetaan....
Äh, tulen pahalle tuulelle, kun vain ajattelenkin asiaa!

Puikoissa

Tässä muutamia viimeaikaisia tekeleitä.
Niin on taas käsityöinnotus viemässä
mennessään, että kohta täytyy
varmaan asettaa itselle jokin aikaraja
siitä, että kuinka monta tuntia vuorokaudesta
SAA käyttää puikot viuhuen ja sohvalla
istuen....

Vihreä villatakki matkaa pukinkonttiin.
Samoin pinkit villasukat, jotka ovat
tällä hetkellä massatuotannossa ja joista
on jo tehty yksi ihka oikea tilauskin...

Tuo punainen tyyny on sitten se yksilö,
josta olen itse ylpeä. Sisätyyny on
ostettu IKEAsta, hinta 2,95€. Punainen
kangas on vanha t-paitani, joka oli
tarkoitus leikata kuteeksi, mutta
palvelee hyvin tässäkin käyttötarkoituksessa.
Koska minua on viimeaikoina vaivannut
omituinen kaappien tyhjennysvimma, jouduin
tämänkin tekeleen kohdalla todistelemaan
perheelleni, että kyseessä on todellakin aivan
oma t-paitani, eikä kenenkään muun!

"Virkattu" pääliosa on yksi ikuisuusprojekteista.
Itse palat on tehty virkkauslevyilla joskus 90-luvun
puolella. Palat on yhdistetty ja päätelty, joskus
2000-luvun alkupuolella. Voiko siis olla suurempaa
tunnetta, kuin nyt, kun tuo projekti on vihdoin
saatu päätökseensä!

Talvi?

Taisin tänä aamuna nukkua onneni ohi.
Ainakin siltä tuntuu, kun katselee
pihalle. Ihana auringonpaiste ja kuura
pihapuissa. Raikas kirpeä pikkupakkanen.
Olisi ollut täydellinen ulkoiluilma, mutta...
Minua väsytti. Kun perhe lähti töihin,
kouluun ja eskariin. Sammutin valot,
lukitsin oven ja kömmein lastenhuoneeseen
peiton alle takaisin nukkumaan. Herätä
en olisi tahtonut millään. Ollaan vaan
sykkyrällä pienessä pesässä ja nähdä
hassuja unia....

Ja niitä hassuja uniahan minä näinkin...
Ensiksi näin unta siitä, kuinka lastenhuoneen
katonrajasta alkoi tulvia vettä ja tapetit
tippuivat lattialle!!!! Onkohan tällä jotakin
tekemistä sen asian kanssa, kun toissailtana
esikoinen tuli vessasta ja totesi, että
vessa ei vedä!!! Niin tyypillistä, kello
yli yhdeksän illalla ja minä yksin lasten
kanssa kotona. Meillä nämä asiat menevät
aina juuri näin... Mitään kodinputkimiestä
tai vastaa ihmeainetta ei talostamme löydy.
Jos sellaista joskus onkin ostettu, niin
tarve on ollut todellinen ja aine on valutettu
samantien putkista alas. Sitä paitsi minulla
on jokin sellainen käsitys, että nuo aineet, joilla
putkia avataan, ei ole kuitenkaan tarkoitettu
vessanpytyn huoltamiseen??? En ainakaan muista
sitä koskaan pyttyyn tunkeneeni....

No sellanen kumipumppuhan niillä aina elokuvissa
on, jolla vessatukoksia poistavat... Elämä ei
kuitenkaan ole kuin elokuvissa, eikä minulla ole
kumipumppua, tai mikä lie vetkutinta.
Onneksi on netti, jota ilman tee se itse ihminen
ei oikeasti tänä päivänä voi tulla toimeen...
Netistä olen opiskellut, kuinka toimia, kun keittiön
hanasta pamahti venttiili. Netistä olen opiskellut
pesukoneen huoltoa, tuholaistorjuntaa, tapetointia jne..
Eli kaikkea mahdollista, mitä on milloinkin
vastassa ollut. Netistä löytyi ratkaisu tähänkin ongelmaan:

ohje 1. Kaada kattilallinen kuumaa vettä pyttyyn. Saattaa
kestää tunninkin verran, ennenkuin tukos helpottaa...
ohje 2. Kaada mitallinen pyykinpesuainetta pyttyyn!
Tein nämä molemmat, eikä mennyt kuin hetki, niin vessa
alkoi jälleen vetää. Loistavaa!

Tässä pieni tietoisku siitä, mitä olen oppinut:
1. Talouspaperi on tehty materiaalista, joka imee itseensä
kosteutta ja näin ollen esim. vessassa käytettynä tukkii
viemärin, koska turpoaa ja turpoaa, eikä hajoa millään!
2. WC-paperi on tehty massasta, joka hajoaa joutuessaan
veden kanssa kosketuksiin. Siksi on ERITTÄIN tärkeää, että
vessassa käytetään juuri WC-paperia, mutta!!!!!
HUOM! Unohtakaa ulkomaiset halpisvessapaperit, jota saa
esim. LIDListä. Nämä paperit ovat nimittäin myös osittain
tehty massasta, joka toimii juuri niin, kuin WC-paperi ei
saisi toimia, eli imevät vettä ja hajoavat heikosti!!!!

No tässä oli kaikki, mitä haluan kertoa tästä viemärin-
tukkeutumasta.....

Unista haluan kuitenkin kertoa vielä sen, että ahdistavan
vedenpaisumusunen jälkeen oli tietenkin sitten remontin
paikka. Oli käsittämätöntä, että meidän talostamme löytyi
kaksi lisähuonetta, joita emme olleet koskaan käyttäneet.
Bonuksena vielä saunaosasto.. Upeaa. Kyllä tämän jälkeen
pienet vedenpaisumukset unohtuivat ja oli ihana taas
vaihtaa huoneiden paikkaa, tavaroiden järjestystä ja
ostaa jotakin uutta. Nyt jokainen nainen varmasti ymmärtää,
miksi en halunnut tänään millään nousta ylös!!!

Yksi asia, josta haluan vielä mainita ennen, kuin ryhdyn
kiireellisesti valmistamaan perheelle päiväruokaa...
Koulun myyjäiset olivat sitten eilen ja talkoourakka
saatiin päätökseen. Mukana muutamia kuvia omista
aikaansaannoksistani. Nyt on vihdoin aika aloittaa oman
perheen joulun valmistelu. Joululaulukasetit ja cd ovat
mystisesti kadonneet, mutta ehkä nekin löytyvät, kun
pääsee käsiksi komeron pahvilaatikoihin, joissa lukee
kyljessä mustalla tussilla: JOULU!!!!

Joulukortteja on väkerretty jo muutama ja postimerkkejäkin
menin ostamaan 10kpl, joten ainakin tämän verran kortteja
tulisi myös lähettää. Suurin osa korteista kulkee kuitenkin
kädestä käteen. Lapsilla on vankkumaton usko minun
taiteilijanlahjoihini. Kannustus tuntuu hyvältä, mutta
itse tyydyn toteamaan, että korteista tuli ihan mukavia.
Kun ei oikeasti omista kovinkaan paljon taiteilijanlahjoja,
pitää taito korvata mielikuvituksella.. Tämä on motto,
jota mielelläni jakelen eteenpäin...

Bonuksena muutama ihana maisemakuva omalta pihamaalta.
Toivottavasti kovinkaan moni koululainen ei katsonut
ikkunasta ulos, kun pihamaalla hääräsin yöpaitaan ja
villatakkiin kääriytyneenä.. No sen kuulen varmasti
kohta, kun koululainen kotiutuu... Edessä on
tarkastuskäynti hammaslääkärillä ja illalla
pakasteiden nouto ja jakelu. Kyllä se taas tästä lähtee
tämäkin päivä!

Amppeleita

Tässä kuvia parista amppelista,
joita olen viimepäivät väsännyt
koulun tuleviin myyjäisiin.

Tänään vietettiin askarteluiltaa
koululla, jossa sain hyväksynnän
tuotoksilleni...

Sain jopa muutaman innostuneen
äidin mukaan näpertelemään.

Mutta kuinka monta on tarpeeksi monta???
Oisko 10 hyvä?????

Nää mun kuvat on kyllä aina yhtä
onnettomia, mutta ehkä minä vielä joskus
opin tämänkin niksin!

Ihmeellinen on elämä. Näin yöllä painajaisia
kuolemasta. Näin myös unta, että pidin sylissäni
pienen pientä vauvaa. Aamulla heräsin tekstiviestin
piippauksen: lapsivettä tiputellut aamuyöstä alkaen,
nyt matkalla sairaalaan!! Iltapäivällä sain uuden
viestin: TYTTÖ!!. Ihanaa, liikuttavaa, hellyttävää.
Sydän sulaa... Minusta tuli täti viidennen kerran!

Näpertelyä

Pienempään poikaan iski arkasteluvimma.
Käytiin eilen kirjastossa ja lainattiin
hieman kirjallisuutta aiheeseen liittyen.
Tässä lopputulos. Aika ihana!

Kurpitsajuhla

Lauantai-ilta kääntyy hämärän puolelle.
Istuin keittiön ikkunan ääressä ja
katselen taivaalla möllöttävää kuuta.

Isä ja isompi murmeli ovat pelireissulla
Paraisilla. Leijona-liiga alkoi tänään
ja nyt onkin sitten tosipelit käynnissä.
Koska murmeli aloitti jääkiekon vasta
viime keväänä, on hän tähän asti päässyt
pelaamaan vasta harjoituspelejä. Jännittää!

Eilen sai ihkaoman pelipaidan, jota on
keväästä asti odotettu, kuin kuuta nousevaa.
Selässä komeilee numero 7.

Pienempi murmeli puuhastelee omaan tahtiin.
Hetki sitten kuljeskeli vielä puistossa, nyt
pelailee omassa huoneessaan. Aamupalalla
mietti, suu korvissa: " Enhän minä nyt niin
kamalan hankala lapsi ole!"

Itse olen varovasti puuhastellut kotitöiden
parissa. Kolmen viikon sairastelu on kyllä
ottanut veronsa. Rappusten kiipeäminen
yläkertaan hengästyttää. Pulssia pitäisi
hieman tarkkailla ja syke ei saisi nousta
liikaa se on mielenkiintoista, kun yrittää
imuroida, tai kantaa laatikoita kellariin...

Huomenna tulee talo täyteen pikkupoikia
viettämään leffailtaa, joten perussiivous
riittää ehdottomasti tässä välissä. Tarjoilut
on onneksi jo valmiina ja tässä -täytyy myöntää-
turvauduttiin täysin kaupan antimiin: karkkia,
sipsejä, jäätelöä, keksejä ja limua.....

Huomiseksi ei jää muuta kuin koristelu, sillä täytyyhän
sitä vähän rekvisiittaa olla Halloweenin kunniaksi.
Onneksi viimevuotiset koristeet ovat tallessa
pahvilaatikossa, jossakin?? Niin, ehkä voisin
tämän asian vielä tarkistaa valmiiksi.

Virallisesti ollaan siis päivä jäljessä, mutta
haittaako tuo mitään?

No nyt joku varasti kuunkin taivaalta, katos ihan
totaalisesti, tosta vaan!!!!! Täytyy käydä sytyttämässä
kynttilät ulkolyhtyihin, jotta saadaan tunnelma takaisin.

Itse huomaan olevani hieman eksyksissä.
Häilyn jossakin masennuksen ja surkeuden välimaastossa.
Olen ollut nyt poikkeukselllisen pitkään sosiaalisessa
paitsiossa ja huomaan, että kasvatan ympärilleni muuria.
Voisin tarttu puhelimeen ja soittaa ystävälle.
Tiedän, että se piristäisi, mutta en kuitenkaan sitä tee.
Jatkan yksinäistä aherrustani ja yritän olla miettimättä
sitä tosiasiaa, että tällä hetkellä 80% ihmisistä on
valmistautumassa mukavaan illanviettoon.....

Minä odottelen, että kello tulee seitsemän ja
lähden hakemaan pelireissulaisia jäähallilta!
Sitä ennen pitää pyörähtää kierrätyspisteen kautta,
jotta varustelaukku mahtuu takaluukkuun....
Koska olen perheemme kierrätysvastaava, on
sairasteluni aiheuttanut myös sen, että komero
pursuaa sanomalehtiä, pahvia, tölkkejä ja lasipurkkeja.
No ensimmäinen vaihe on nyt saavutettu, kun kuorma
on rahdattu autoon, hyvä näin...

Valokuvausta

Eskarilainen on innostunut valokuvauksesta.
Kulkee ympäri taloa kameran kanssa ja
räpsii kuvia. Se on mukavaa tämä digiaika...

Ohessa muutama otos.

Koululainen tuli tänään innoissan kotiin.
Oli saanut puutöissä valmiiksi auton ja
halusi kiireesti päästä esittelemään
valmista työtä. Kun eskarilainen näki
tämän, kaivettiin taas heti kamera
esille ja eikun kuvaamaan. Eskarilainen
totesi vielä haltioissaan: " Sun pitää
säästää tämä auto sun lapsenlapsilles.
Voit sitten antaa sen niille, kun olet
vaari!".

Taiteilijan elämää

Meidän koululainen ei aina ole
ollut maailman innokkain
askartelija ja piirtäjä.
Joskus lapsena jouduttiin jopa
käymään fysioterapeutilla, koska
kynän käyttö oli neuvolan mielestä heikkoa!

Ongelman ydin oli oman käsitykseni mukaan siinä,
ettei lapselle ollut kehittynyt selkeästi sitä
vahvempaa kättä, vaan poika käytti tasapuolisesti
molempia käsiään. Kun toinen väsyi, otettiin
käyttöön toinen käsi....

No enää näistä murheista on jäljellä vain
muistot. Kynän käyttö ei välttämättä ole
mitään huipputasoa, mutta, kun mielekäs
aihe löytyy, viihtyy koululainen kynä
kädessä tuntitolkulla. Koulutehtävien
jäljestä joudutaan kyllä edelleen aika ajoin
huomauttelemaan, mutta se lienee 9-vuotiaan
pojan ollessa kyseessä vähintäänkin normaalia?!

Tämä kuva on otettu perjantai-iltana n. klo 23:31.
Todellisuudessa kuvanottohetkellä on pilkkopimeää
ja ainoat valonlähteet ovat pöydällä oleva taskulamppu,
otsalamppu ja poliisin vilkkuvalo. Pikkuveli oli
nukahtanut jo aikapäiviä sitten, eikä huoneessa
voinut enää pitää valoa, joten koululainen ratkaisi
ongelman näin luovasti.

Koska taiteilija tarvitsee luodakseen myös ääntä,
tulvii kuulokkeista äänikirjan muodossa Baskervillen
koiran tarinaa. Tätä tarinaa puolestaan ei voi
kuunnella pikkuveljen kuullen sen sisältämien
väkivaltaisten kohtausten vuoksi....

Kuvassa on syntymässä TPS maalivahti
David Leggion muotokuva... Innostuksena
taiteelliselle työlle toimivat enon vanhat
jääkiekkoaiheiset piirustukset, jotka siihen
maailmanaikaan koskivat lähinnä TPS maalivahti
Jani Hurmetta...

Ihanaa, kun lapsi jaksaa innostua jostakin
aiheesta niin, että ajantaju häviää ja kaikki
ulkopuolinen unohtuu!

Syysloma

Miksi se on aina niin, että kun jotakin
oikein kovasti odottaa, niin kaikki
suunnitelmat tahtoo aina mennä pieleen...

Elämme koulun ja eskarin syyslomaviikkoa.
Ainutkertainen tilaisuus olla yhdessä lasten
kanssa, nyt kun itsekin olen vihdoin sillä
kauan odotetulla vuorotteluvapaalla.

Etukäteen mietittiin, mitä kivaa sitä oikein
tehtäisiin. Lähtökohtana suunnitelmille oli
ainoastaan se, että budjetti on ERITTÄIN pieni!

No yksimielisesti lapset äänestivät, että
vietettäisiin pari sykyistä päivää järvimaisemissa
mökkeillen. Ei mielestäni kohtuuttoman paljon
pyydetty. Mökkilomaa lähdettiin suunnittelemaan
ja varmistettiin, että kohde on vapaa ja sinne
voi mennä. Kävipä vielän niinkin hyvä tuuri, että
meille luvattiin mökki käyttöön sähkön ja
haravointipalkan hinnalla... loistavaa....

Ei muuta muttia, kuin se, että sitten minä
sairastuin ja lomasuunnitelmat menivät uusiksi.
Lapsille hirveä pettymys ja itselle myös..
Ilmat ovat kyllä mukavat ja ulkona olisi kiva
peuhata ihan kotosallakin, mutta, kun kunto
ei kestä... Tänään aamulla uhmasin jo kohtaloani
(seitsemäs kuumeinen päivä)ja kävin pihalla haravoimassa
yhden kuormallisen lehtiä. Miten mukavaa. Ihana
raikas tuulahdus, maa vielä mukavasti jäinen yöpakkasten
jäljiltä, mutta taivaalla kirkas auringonpaiste.
No voimille otti ja enempään ei pystynyt, mutta
alku tämäkin.

Ajattelin jos huomenna uhmaisin kohtaloa hieman lisää
ja lähtisin rohkeasti sinne mökkimaisemiin edes yhdeksi
yöksi. Mitä siitä sitten, jos on fyysisesti sairas, itse
alan olla jo kohta enemmän huolissani tuosta henkisestä
puolesta. Mökillä mieli rauhottuisi ja helpottaisi tämä
hirveä tunne siitä, että on jälleen tuottanut lapsille
pettymyksen...

Eskarilainen eilen jo pidätteli itkua saunassa: "Kun minä
sanoin eskarissa, että mennään syyslomalla mökille ja nyt
me ei mennäkkään, niin sehän tarkoittaa sitä, että valehtelin."

Koululainen sai onneksi tänään hieman helpotusta,
kun pääsi jäähallille kaupungin vapaalle vuorolle
pelailemaan kiekkoa kavereiden kanssa. Tämäkään ei
olisi onnistunut ilman pappan kyytiapua. Iso kiitos pappalle!
No eskarilaista ei voinut isompien matkaan päästää ilman
aikuista ja tästähän tietenkinsyntyi taas uusi harmin aihe....
Asia ratkaistiin taas äidin mielestä maailman tylsimmällä tavalla...
Eskarilainen sai luvan pelata tietokonepelejä sen aikaa,
kun isoveli oli jäähallilla. En ole tästä neronleimauksesta
erityisen ylpeä, sillä tietokonepelit ovat viimeisen viikon
aikana korvanneetmelkolailla äidin väsymystä ja saamattomuutta.
Jos totta puhutaan, niin ärsyttää ja harmittaa ihan vietävästi!!!!!
Näin niitä tulevaisuuden toivoja sitten tehdään, kun lapsi
kiukuttelee, on paha mieli, tai lapsi ei keksi mitään
tekemistä, niin simsalabim! Tietokoneet on keksitty!!!!!!

No kaipa tämä täästä tästä järjestyy. Toivotaan vain, että
aurinko jaksaisi paistaa vielä huomennakin.....

Hassut tossut

Sitkeä tautirintama on pyörinyt kodissamme
viimeiset viikot. Pitkään elättelin toivetta, että
itse säästyisin mokomalta riesalta, mutta niin
vain kävi, että periksi oli annettava....

No jotakin positiivista, jos sairastamisesta
pitää keksiä, niin ehkä sitten se, että
kerrankin voi hyvällä omalla tunnolla
tuijottaa telkkaria tuntitolkulla!!!!
Eikä, se pelkästään ole omatunnon asia:
KERRANKIN ON AIKAA katsoa telkkaria.

Aika on tietysti hirveän suhteellinen käsite.
Aikaa on aina siihen, mistä nauttii ja mitä
itse pitää tärkeänä. Myönnän, että
normaalioloissakin katson telkkaria
lähes päivittäin. Katseluaika on kuitenkin
silloin, kun kaikki muut, tärkeämmät asiat
on hoidettu ja väsymys alkaa olla sitä luokkaa,
ettei oikeastaan muuta enää jaksaisikaaan.

Jotta normaali tv:n tuijottaminenkaan ei
valuisi täysin hukkaan, pitää käsissä olla
aina myös jotain mukavaa näperreltävää...
Käsityöt etenevät mukavasti, kun siinä
sivussa katsoo alta kulmien mustaa laatikkoa
olohuoneen nurkassa. Kun käsityössä on
meneillään kriittinen vaihe, johon kuuluu
vaikkapa silmukoiden laskemista, saa
mustan laatikon tarjoama viihde edetä
juonessaa juuri niin pitkälle, kunnes silmukat
on laskettu ja on jälleen aikaa jatkaa tuijottamista
"alta kulmien".

Kuten siis arvata saattaa, niin tämäm muutaman
päivää jatkuneen sairastamisen myötä ovat
käsityöt edenneet ihan mukavasti....

Ystävän pyynnöstä olen suunnitellut
kummitytölle mukavia kylätossuja, jotka
olisivat kauniin näköiset, mutta lämpimät ja
korvaisivat perinteiset villasukat.
Kehittelytyön tuloksena syntyivät hassut
tossut, joiden ensimmäiset versiot vietiin
käsistä. Kuusivuotias eskarilaiseni halusi
heti kauniit punaiset tossut käyttöönsä...
Tossut kyllä suunniteltiin tyttöä ajatellen,
mutta jos ne kelpaavat pojalle, niin mitäpä
siihen sitten sanomaan....

Eskarilaiseni elää ensimmäistä uhmaikäänsä
(joka tosin on jo kestänyt jonkin aikaa....).
Hermot menevät milloin mistäkin ja
maailma on usein hyvin epäreilu paikka elää...
Aamu lähti heti pieleen, kun isoveli käytti
viimeiset kaakaojauhot ja eskarilainen jäi
ilman aamukaakaota (äärettömän epäreilua!).

Kaikkien kommellusten ja harmituksen jälkeen
veljekset pääsivät kuitenkin vihdoin kotipihalle
pelailemaan naapurin poikien kanssa. Hetken
oli rauha maassa, mutta vain hetken...

Jonkin ajan kuluttua eskarilainen tuli
ovet paukkuen sisälle. Muut pojat olivat
lähteneet naapurin pihamaalle pellon
poikki oikaisten (kaikilla tietysti lenkkarit
jalassa). Eskarilainen ei mennyt, koska
olen kieltänyt kulkemasta kuraisella
pellolla lenkkarit jalassa. Hän koki jälleen
suurta vääryyttä ja minä suurta hellyyttä
siitä, että kaikesta harmista huolimatta
hän totteli käskyjäni!

Aikani lepyteltyäni neuvoin menemään
tietä pitkin muiden perään, tai vaihtoehtoisesti
vaihtamaan saappaat jalkaan ja juoksemaan
pellon poikki. Mikään ei kuitenkaan auttanut,
kun hermot oli mennyt, niin ne oli mennyt.

Huuto ja kiukku alkoi olla sitä luokkaa, että olin
tyytyväinen, kun eskarilainen ymmärsi sentään
mennä omaan huoneeseensa kiukuttelemaan...
Paiskasipa vielä mennessään ovenkin kiinni!
Laskin mielessäni kymmeneen ja mietin, että
annanko nyt vain huutaa, vai olisiko nyt
sellainen hetki, että pitäisi mennä perään ja
ottaa syliin rauhoittumaan???? Näitä
elämän suuria kysymyksiä, joihin ei tunnu koskaan
olevan oikeaa ratkaisua... Kasvatusoppaat neuvovat
yhtä ja äidinvaihto toista. Yleensähän nämä tilanteet
sitten lopulta päättyvät siihen, että äidinkin menee
hermot. Tulee huudettua takaisin ja sanottua ikäviä
asioita, joita ei ikimaailmassa haluaisi omalle
rakkaalle lapselleen sanoa( miksi en vain laske kymmeneen
yhä uudelleen....).

Päätin tällä kertaa pysyä rauhallisena. Menin eskarilaisen
huoneeseen. Otin syliin ja juttelin rauhallisesti.
Pyysin rauhoittumaan ja ehdotin, että eskarilainen
voisi mennä yläkerran nappilaatikosta valitsemaan
hassuihin tossuihin sopivat napit, jonka jälkeen
ompelisin ne kiinni ja tossut olisivat valmiit....
Ihme tapahtui, eskarilainen etsi nenäliinan, niisti nenänsä ja
kiipesi yläkertaan tutustumaan nappilaatikon aarteisiin.
Mieluisat napit löytyivätkin ja vieläpä aivan sopivan
kokoiset!

Tossut saatiin kuntoon ja eskarilainen alkoi
pukemaan pihakamppeita uudelleen päälle.
Kysyin häneltä, että mitäpä nyt on mielessä,
johon eskarilainen vastasi, että taitaa nyt
kuitenkin mennä muiden poikien perässä
naapuriin. Laittaa lenkkarit jalkaa ja
menee kuulemma tietä pitkin... Hieman
häpeillen pyysi katsomaan, eteisen seinän
kurajälkeä. Jälki oli kuulemma syntynyt, kun
hän sisään tullessaan oli potkaissut lenkkarit
jalastaan... nyt nolotti.... Ei hätää sanoin minä.
Äiti pyykii jäljet, mene sinä vain leikkimään.
Uhmakohtaus oli tältä erää ohi ja ateeksikin
pyydetty - tavallaan. Hassut tossut olivat
tällä kertaa todelliset taikatossut. Laitan
tossuista kuvan heti kun vauhtivarpaat
kotiutuvat naapurista ja saadaan tossut
kuvattua omistajan jaloissa!

Päivitystä!

Ihana syksyinen lauantaipäivä on jälleen kääntymässä
illaksi. Olohuoneessa on pystyssä kolmen alamittaisen
perustama kisastudio.Kiinnostuksen koteena Pelicans - TPS.
Väliaikatilanteita kantautuusolkenaan tänne kyökin puolelle
(äiti, 3-0 tepsille, Antti Reivonen teki!)
En siis koe jääväni mistään paitsi, vaikka en itsenäni
survonutkaan tuonne shipsien ja karamellien keskelle.
Juomien viemisen sentään kielsin ja nyt
alkaa kaduttaa kyllä tuo napostelupuolikin.
Mutta, mutta, ei aina jaksa nipottaa.. kisastudio oli lapsille
tärkeä juttu, joten enköhän minäkin tästä selviä.

Seuraaksi pitää käydä lämmittämässä sauna.
Me emme ole mikäänperinteinen suomalainen perhe,
joka saunoo 3- 5 kertaa viikossa ja ehdottomasti
ainakin lauantaina. Meillä sauna lämpiää silloin tällöin.
Joskus useammin ja joskus taas harvemmin.
Päivällä ja kellonajalla ei ole niin väliä.
Saunaan mennään, kun siltä tuntuu....
Tänään sauna lämpiää, koska perheen alamittaiset
(alle 150cm perheenjäsenet) ovat jo oppineet
äijämäisen tavan: kun kavereita tulee yökylään,
niin silloin saunotaan....

Itse odottelen sitä hetkeä, että saan vallattua
sohvan takaisin itselleni. Katselen yön tunteina viikon tärkeimmät
tv-sarjat ja viimeistelen vihreän kietaisuneuleen.
Ehkä se riittää lauantai-illan viihdykkeeksi.

LOMAMUISTOJA

Viimeviikko oli täynnä elämää.
Koko ajan siirtymistä paikasta toiseen.
Leirin pystyttämistä ja purkamista.
Kassien pakkaamista (purkamista odottaa osa edelleen).
Retkimenuun suunnitttelua ja toteutusta.
Vaihtuvia maisemia, poukkoilevia mielialoja.
Mitä jäi käteen?

Muistoja:

Sunnuntaina kuohuviiniä Yyterin auringonlaskussa.
Sateenropina teltan katossa, lapset kylkikyljessä,
lämmin pesä ja peikolla pehmoinen olo...

Tiistaina tölkkilihapullat ja mummonmuusi.
Minigolf ja pitkät iltakävelyt kaupungin sykkeen
rauhallisemmalla puolella...

Omien pelkojen voittaminen:
Tiistaina rohkeasti yli Raippaluodon sillan.
Keskiviikkona vatsa sykkyrällä vuoristoradan vauhdista.
Pitkä kotimatka, oma peti ja karvapallo kainalossa kehräämässä.

Torstaina uimapäivä perheen kesken Yläneen Kalikassa.
Haikeutta, ajatuksia, aavistuksia, tuulahduksia vuosien takaa.

Perjantaina ilta hyvien ystävien seurassa, ruokaa ja juomaa.
Niin paljon asioita, kerrottavaa, kysyttävää, koska taas nähdään?

Launataina epätoivonen Rompekierros,
missä ne suuret aarteet ja löydöt on??
Ruokailua pikaruokalassa. Illalla lettukestejä lapsuudenkodissa.

Sunnuntaina kesäteatteri ja Kolme Muskettisoturia.
Vettä kaatamalla, katettu katsomo.
Kahvia en uskalla juoda, kun pissattaa.
Heino esitys, bussimatka lapsille aina elämys.

Ensimmäinen lomaviikko takana päin.
Tili näyttää jo niin kovin kovin tyhjältä....
Edessä ruokavarastojen täyttämistä,
marjastusta, mehujen keittämistä, ehkä kantarelleja?
Mattojen pesua, siivousta, rapistuneita maaleja,
repsottava puutarha.

Ehkä tästäkin viikosta selvitään...

Uusi käsityö alkoi syhyttää sormia eilen, edellinen valmistui
lauantaina: POROLLE PEITTO!

Odottavan aika on pitkä.
Kesäloma alkaa perjantaina, mutta kun ei enää millään jaksa....
No ehkä sitten kuitenkin.

Tänään käytiin poikien kanssa kirjastossa haalimassa jo
"vähän" lomalukemista. Mukaan tarttui mm. Laura Saaren; Tyyppiteoria,
Raisa Lardotin; Matkamies maan ja Lisz Marklund ja Lotta Snickare; Helvetissä
on erityinen paikka naisille, jotka eivät auta toisiaan. Kirjan nimi on lähtöisin
Madeline Albrightin suusta. Aika helvetin hyvin sanottu!

Eilen himoitsin alelankoja Euromarketissa,
mutta jostain kumman syystä hillitsin itseni.
Se, miksi näin pääsi käymään johtui kyllä siitä,
minulla on nyt sellainen missio, että
uusia lankoja saa ostaa vain käsitöillä tienatuilla rahoilla...
(Voi minua raukkaa, loppuelämä ilman lankoja!!!!)
No jutun pointti on kyllä siinä, että kävin tänään
toimittamassa tilaustyönä tehnyt neulepipot, joista
sain hieman taskurahaa, joten: Euromarket täältä tullaan!!!!

Sadettaa!

Pihan kiviröykkiöt kasvavat.
Jonakin päivänä rakennan näistä kiviaarteista uljaan kukkapenkin.
Muuraan vahvan muurin, johon istutan vain kaikkein kauneimmat kasvini.
Tälläinen on ajatus ja suunnitelma, tai ainakin yksi niistä sadoista....

Sadesäällä on hyvä etsiä uusia kiviaarteita.
Kivet ovat puhtaita ja värit helposti hahmoteltavissa.
Siksi en tänäänkään sure, vaikka taivas itkee...

Aikataulussa???

Olen hyvissä ajoin liikkeellä, tai sitten en. Ajatuksena oli aloittaa aktiivinen bloggaaminen, blogin pitäminen, tai miksi tätä sitten ikinä kutsutaankin. Takarajaksi olin asettanut lokakuun alun, jolloin olen jäämässä vuodeksi vuorotteluvapaalle. Heinäkuutahan tässä vasta eletään, joten hyvä minä! Tai sitten ei, tämä kaikki asettelu, ulkoasun muokkaus ym. todennäköisesti hyvin yksinkertainen koneen käyttely ei ole näitä minun vahvimpia puoliani. No katsotaan mitä saadaan aikaiseksi ja missä mennään, kun lokakuuta elellään. Tässä nyt jonkinlainen alku kuitenkin....