Syysloma

Miksi se on aina niin, että kun jotakin
oikein kovasti odottaa, niin kaikki
suunnitelmat tahtoo aina mennä pieleen...

Elämme koulun ja eskarin syyslomaviikkoa.
Ainutkertainen tilaisuus olla yhdessä lasten
kanssa, nyt kun itsekin olen vihdoin sillä
kauan odotetulla vuorotteluvapaalla.

Etukäteen mietittiin, mitä kivaa sitä oikein
tehtäisiin. Lähtökohtana suunnitelmille oli
ainoastaan se, että budjetti on ERITTÄIN pieni!

No yksimielisesti lapset äänestivät, että
vietettäisiin pari sykyistä päivää järvimaisemissa
mökkeillen. Ei mielestäni kohtuuttoman paljon
pyydetty. Mökkilomaa lähdettiin suunnittelemaan
ja varmistettiin, että kohde on vapaa ja sinne
voi mennä. Kävipä vielän niinkin hyvä tuuri, että
meille luvattiin mökki käyttöön sähkön ja
haravointipalkan hinnalla... loistavaa....

Ei muuta muttia, kuin se, että sitten minä
sairastuin ja lomasuunnitelmat menivät uusiksi.
Lapsille hirveä pettymys ja itselle myös..
Ilmat ovat kyllä mukavat ja ulkona olisi kiva
peuhata ihan kotosallakin, mutta, kun kunto
ei kestä... Tänään aamulla uhmasin jo kohtaloani
(seitsemäs kuumeinen päivä)ja kävin pihalla haravoimassa
yhden kuormallisen lehtiä. Miten mukavaa. Ihana
raikas tuulahdus, maa vielä mukavasti jäinen yöpakkasten
jäljiltä, mutta taivaalla kirkas auringonpaiste.
No voimille otti ja enempään ei pystynyt, mutta
alku tämäkin.

Ajattelin jos huomenna uhmaisin kohtaloa hieman lisää
ja lähtisin rohkeasti sinne mökkimaisemiin edes yhdeksi
yöksi. Mitä siitä sitten, jos on fyysisesti sairas, itse
alan olla jo kohta enemmän huolissani tuosta henkisestä
puolesta. Mökillä mieli rauhottuisi ja helpottaisi tämä
hirveä tunne siitä, että on jälleen tuottanut lapsille
pettymyksen...

Eskarilainen eilen jo pidätteli itkua saunassa: "Kun minä
sanoin eskarissa, että mennään syyslomalla mökille ja nyt
me ei mennäkkään, niin sehän tarkoittaa sitä, että valehtelin."

Koululainen sai onneksi tänään hieman helpotusta,
kun pääsi jäähallille kaupungin vapaalle vuorolle
pelailemaan kiekkoa kavereiden kanssa. Tämäkään ei
olisi onnistunut ilman pappan kyytiapua. Iso kiitos pappalle!
No eskarilaista ei voinut isompien matkaan päästää ilman
aikuista ja tästähän tietenkinsyntyi taas uusi harmin aihe....
Asia ratkaistiin taas äidin mielestä maailman tylsimmällä tavalla...
Eskarilainen sai luvan pelata tietokonepelejä sen aikaa,
kun isoveli oli jäähallilla. En ole tästä neronleimauksesta
erityisen ylpeä, sillä tietokonepelit ovat viimeisen viikon
aikana korvanneetmelkolailla äidin väsymystä ja saamattomuutta.
Jos totta puhutaan, niin ärsyttää ja harmittaa ihan vietävästi!!!!!
Näin niitä tulevaisuuden toivoja sitten tehdään, kun lapsi
kiukuttelee, on paha mieli, tai lapsi ei keksi mitään
tekemistä, niin simsalabim! Tietokoneet on keksitty!!!!!!

No kaipa tämä täästä tästä järjestyy. Toivotaan vain, että
aurinko jaksaisi paistaa vielä huomennakin.....