Kurpitsajuhla

Lauantai-ilta kääntyy hämärän puolelle.
Istuin keittiön ikkunan ääressä ja
katselen taivaalla möllöttävää kuuta.

Isä ja isompi murmeli ovat pelireissulla
Paraisilla. Leijona-liiga alkoi tänään
ja nyt onkin sitten tosipelit käynnissä.
Koska murmeli aloitti jääkiekon vasta
viime keväänä, on hän tähän asti päässyt
pelaamaan vasta harjoituspelejä. Jännittää!

Eilen sai ihkaoman pelipaidan, jota on
keväästä asti odotettu, kuin kuuta nousevaa.
Selässä komeilee numero 7.

Pienempi murmeli puuhastelee omaan tahtiin.
Hetki sitten kuljeskeli vielä puistossa, nyt
pelailee omassa huoneessaan. Aamupalalla
mietti, suu korvissa: " Enhän minä nyt niin
kamalan hankala lapsi ole!"

Itse olen varovasti puuhastellut kotitöiden
parissa. Kolmen viikon sairastelu on kyllä
ottanut veronsa. Rappusten kiipeäminen
yläkertaan hengästyttää. Pulssia pitäisi
hieman tarkkailla ja syke ei saisi nousta
liikaa se on mielenkiintoista, kun yrittää
imuroida, tai kantaa laatikoita kellariin...

Huomenna tulee talo täyteen pikkupoikia
viettämään leffailtaa, joten perussiivous
riittää ehdottomasti tässä välissä. Tarjoilut
on onneksi jo valmiina ja tässä -täytyy myöntää-
turvauduttiin täysin kaupan antimiin: karkkia,
sipsejä, jäätelöä, keksejä ja limua.....

Huomiseksi ei jää muuta kuin koristelu, sillä täytyyhän
sitä vähän rekvisiittaa olla Halloweenin kunniaksi.
Onneksi viimevuotiset koristeet ovat tallessa
pahvilaatikossa, jossakin?? Niin, ehkä voisin
tämän asian vielä tarkistaa valmiiksi.

Virallisesti ollaan siis päivä jäljessä, mutta
haittaako tuo mitään?

No nyt joku varasti kuunkin taivaalta, katos ihan
totaalisesti, tosta vaan!!!!! Täytyy käydä sytyttämässä
kynttilät ulkolyhtyihin, jotta saadaan tunnelma takaisin.

Itse huomaan olevani hieman eksyksissä.
Häilyn jossakin masennuksen ja surkeuden välimaastossa.
Olen ollut nyt poikkeukselllisen pitkään sosiaalisessa
paitsiossa ja huomaan, että kasvatan ympärilleni muuria.
Voisin tarttu puhelimeen ja soittaa ystävälle.
Tiedän, että se piristäisi, mutta en kuitenkaan sitä tee.
Jatkan yksinäistä aherrustani ja yritän olla miettimättä
sitä tosiasiaa, että tällä hetkellä 80% ihmisistä on
valmistautumassa mukavaan illanviettoon.....

Minä odottelen, että kello tulee seitsemän ja
lähden hakemaan pelireissulaisia jäähallilta!
Sitä ennen pitää pyörähtää kierrätyspisteen kautta,
jotta varustelaukku mahtuu takaluukkuun....
Koska olen perheemme kierrätysvastaava, on
sairasteluni aiheuttanut myös sen, että komero
pursuaa sanomalehtiä, pahvia, tölkkejä ja lasipurkkeja.
No ensimmäinen vaihe on nyt saavutettu, kun kuorma
on rahdattu autoon, hyvä näin...